Kevät. Vappu. Juhla.

Yksittäisiä sanoja. Jokaiselle lukijalle syntyy omanlaisensa mielikuva, kuullessaan sanan, kevät, vappu, juhla. Keväitä on ollut monenlaisia, aikaisia, myöhäisiä, kylmiä, lämpimiä, tulvivia. Mielikuva keväästä on myös jokaiselle omanlainen, minkälainen on hyvä, toiveiden mukainen kevät. Se on ihmisen mukainen, onko jotain, mitä innolla odottaa tai jotain, mikä täytyy ottaa vastaan ja jaksaa.

Entäpä Vappu, tuo kevään juhla, mikä sisältää vähintään yhtä paljon erilaisia odotuksia kuin kevät kokonaisuudessaan. Itselläni vahvimmat muistot liittyivät odotukseen siitä, kun vappuna oli ensimmäiset tanssit kesälavoilla. Sitä odotettiin monta viikkoa eikä vapun säällä ollut mitään väliä, lavalle lähdettiin, vaikka joinakin vuosina siellä sai palella, kun lämmittämättömällä lavalla tuli kesämekossa kylmä. On ollut opiskelijavappuja, perhevappuja, työväen vappujuhlia. Yhden vapun muistan viettäneeni töissä, olin silloin Matkahuollon lipunmyynnissä. Viime vuosina rauhallisia, kahden eläkeläisen vappuja.

Kevääseen ja vappuun liittyy monenlaista juhlintaa. Koulujen päättäjäisiä ja monenlaisia perhejuhlia. Juhlimista juhlimisen ilosta, kun taas on valoisaa ja lämmintä. Tärkeintä on juhlamieli, iloita myös toisten menestyksestä, tavoitteiden saavuttamisesta tai pääsemisestä eteenpäin elämän eri jutuissa.

Kevääseen sisältyy paljon odotuksia. Sanotaan, että luonto herää, ihmismieli herää, ihmiset imevät valoisuudesta itseensä elämänvoimaa, jokainen omalla tavallaan, omaan tilanteeseensa. Kevät ja valoisuus vaikuttaa jokaiseen, vaikka elämänpiiri olisi pienempikin, ehkä vain ne muutamat neliöt, joiden sisällä päivänsä viettää.

Olen sitä mieltä, että vaikka kevät on vuodenaika, se on myös mielentila. Muistan elämästäni sellaisia vuosia, ettei kevättä ja kesää oikeastaan ollut ollenkaan. Oma mieli oli väsynyt ja kyvytön aistimaan ympäristöä, valoisuutta ja lämpöä. Eläminen oli päivästä toiseen hengittämistä, seuraavan päivän odottamista. Jossakin kohtaa kevät taas tuli ja kesä sen perään.

Nyt on kevät, vappu ja juhlan aika. Tänä vuonna kaikilla on erilainen kevät, erilainen vappu ja aika suunnitella erilaiset juhlat. Tänä vuonna olemme saaneet sellaisen seuralaisen, jota kukaan ei kutsunut, kukaan sitä ei voi nähdä, mutta kaikki tietävät sen läsnäolon. Se on viheliäinen virus, joka on pakottanut meidät vetäytymään koteihin, estää meiltä vapaamuotoisen liikkumisen, toisilta vienyt työn ja toisille tuonut kosolti lisää työtä.

Tämänkin asian kanssa jokaisen on mietittävä omalla kohdallaan, mitä se merkitsee, miten se vaikuttaa, miten sen kanssa oppii elämään, minkälaisen suhteen siihen luo. Kevät tuli tänäkin vuonna, myös Vappu tuli ja tänäkin vuonna olisi juhlimisen aiheita ihan kuin ennenkin.

Juhlamielen voi virittää, vaikkei suuria ulkoisia tapahtumia ole. Koska syödä ja juoda tarvitsee myös nyt, vappua voi juhlistaa samalla tavalla kuin ennenkin, syödä ja juoda, puhallella ilmapalloja ja tehdä vappuhuiskia tai muita koristeita, mitkä kuuluu sinun vappuun. Yhteyttä toisiin ihmisiin voi pitää sähköisesti. Ehkä voisi myös tehdä retken menneisyyteen, muistella erilaisia vappuja elämän varrelta, minkälaisia niitä on ollut, mitkä ovat olleet erityisen hauskoja tai sitten niitä toisenlaisia, kun on ollut kylmä tai kaikki ei mennyt niin kuin oli toivonut ja suunnitellut.

Tehdään tästäkin vapusta sellainen, että voimme muistella sitä sitten joskus, kun tämä kevät kuuluu historiaan. Voimme todeta, että olihan se erilaista, raskastakin, mutta niin vaan siitäkin selvittiin ja tehtiin vapusta kevään juhla.

Minä vietän vappua toipuvan puolisoni kanssa kotona. Hänen aikansa menee levätessä, minä haen kaupasta jotain hyvää syötävää ja nautimme siitä, että saamme olla kahdestaan ja kevät tulee joka tapauksessa.

Irene Kuru