Apua luonnonvaraisille eläimille

• Jos löydät avun tarpeessa olevan eläimen, ota yhteyttä Eläinsuojeluyhdistykseen!
• Mikäli otat eläimen hoitoosi, noudata annettuja hoito-ohjeita ja sitoudu hoitoon.
• Terveitä luonnonvaraisia eläimiä ei saa ottaa hoitoon.
• Tavoitteena on aina eläimen palauttaminen takaisin luontoon!
• Mikäli eläin kärsii, on se lopetuksesta huolehdittava

Yksi tärkeimmistä harrastuksistani liittyy luonnonvaraisiin eläimiin ja niiden hoitoon. Suurin osa luonnonvaraisista eläimistä tulee hoitooni SSESY:n eli Seinäjoen eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Hyvin usein tulee yhteydenottoja myös ihan ventovierailtakin ihmisiltä, joten sana on kiirinyt jo laajalti, että Nurmossa on ”se eläintenhoitaja”. Siilien hoitaja minusta tuli ihan sattuman kautta, kun poikani kaveri löysi pienen siiliparan, joka tarvitsi hoitoa. Otin sen hoitooni ja selvitin siilin hoito-ohjeet osoitteesta Siili kiikarissa. Sieltä löytyi hyvien ohjeiden lisäksi myös yhteystiedot siiliasiantuntijoille, jotka auttoivat tarvittaessa. Näitä piikikkäitä otuksia olen hoitanut yli kymmenen vuoden ajan ja useat niistä olivat tehohoidon tarpeessa olevia pieniä, ruiskulla ruokittavia poikasia.

Syksyisin tuli hoitoon myös paljon laihoja siiliparkoja lihotukseen – siilin pitää painaa vähintään 800g, että se selviää talvihorroksesta.
Siilien lukumäärä on ollut jyrkästi laskusuunnassa viime vuosina ja kulunut talvi on ollut siilipopulaatiolle kohtalokas. Siileillä on todennäköisesti ollut vaikeuksia alkaa horrostamaan, koska lämpötilat ovat olleet korkeat eikä ruokaa ole kuitenkaan enää luonnosta ollut saatavilla. Vesien nouseminen talvipesiin on aiheuttanut siilien hukkumisia sekä sen, että ne ovat joutuneet kastuttuaan jättämään talvipesän. Seinäjoen seudulla toimii Siilirinki, jossa vapaaehtoiset ottavat hoitoonsa apua tarvitsevia siilejä. Yhteystiedot löytyvät SSESY:n nettisivuilta.

Viimeiset pari, kolme vuotta olen ottanut hoitooni lähinnä lintuja sekä oravanpoikasia. Viime keväänä pelastin pienen kyyhkyn poikasen, joka kasvoi ja kesyyntyi niin, että meinasi jäädä kotiin ”peräkammarin pojaksi”. Sen häkin ovi oli auki ja siellä se kävi syömässä, mutta lopun aikaa se lenteli vapaana pihapiirissä. Melina asettui yöpuulle aina vessan ikkunalaudalle ja kun se sitten jäi tulematta, niin arvasin heti, että sille oli tapahtunut jotain.

Kuumana kesänä 2018 tervapääskyn poikasia tuli hoitoon paljon, kun ne hyppivät auringon paahtamista pesistään maahan. Maasta löytyvä tervapääsky onkin linnuista ainut, joka tarvitsee aina ihmisen apua, koska se ei pääse lentoon maasta päin. Tervapääskyn poikaset olivat helppohoitoisia, ne pistelivät jauhelihaa poskeen hyvällä ruokahalulla. Kuvassa poikanen, jonka paino on 30g

Viime kesänä hoidossani oli kuusi oravanpoikasta! Suurin osa hoitoon tulevista oravista on menettänyt emonsa esim. auton alle. Pienin minulle tulleista oravista painoi vain 52g! Ne vasta olivatkin suloisia hoidettavia, vaikka kylläkin aika työläitä. Oraville syötetään kissan- tai koiranpennun äidinmaidonvastiketta ruiskulla aluksi kahden tunnin välein. Täytyy myöntää, että oli aika raskasta herätä yösyötölle (nyt kun omien lasten yösyötöistä on jo kulunut vuosikymmeniä!) ja yöunta sai nukuttua pätkissä. Silti oravien hoito oli kuitenkin tosi palkitsevaa; ne söivät ja kasvoivat niin hyvin, ettei yösyöttöjä kestänyt montaa viikkoa. Oravien hoitajista on pulaa ja todennäköistä on, että tulevanakin kesänä oravavauvoja tulee hoitoon – luultavasti niitä pikaisesti syötänkin työpäivän aikana ja tuon niitä sitten näytille Olkkarinkin puolelle – Aurinkoisin terveisin, Eija!